Olen aamupäivällä siivonnut juhannus siivon= järjestelin tavarat paikoilleen alakerrasta ja imuroin. Saa kelvata en vapaapäivääni enempää tuhlaa (yö vuorojen jälkeen vain yksi vapaa päivä)

Muistan kun muutettiin tänne juhannukseksi -91 kuinka rakastin tätä taloa, ei haitannut vaikka jouduttiin kesken eräseen muuttamaan. Lapsia oli viisi ja tilaa oli ihanan paljon. Uutuuttaan hohtavat mänty lattiat, hirsipaneeli seinät ja lauta katot. Miten ihanaa oli laitella paikkoja kuntoon. Jouluksi valmistui sauna rakennus pikkutupineen ja parvineen. Pikkutupa sisustettiin vierastilaksi.

Tänään inhoan tätä taloa! Keskeneräistä on lähes yhtä paljon kun muuttaessamme ja inhoan männyn väriäkin! Täys remonttikin olisi paikallaan jo kiireesti. Nyt kotona on enään kolme lasta (täällä asuessamme syntyneet) ja tila ei riitä mihinkään. Jokainen tarvii oman huoneen, minä olen "muuttanut" pikkutuvalle isompien muutettua kotoa. Jossain vaiheessa siis pikkutupakin otettiin lasten käyttöön ja nyt kaikki omat ihanuuteni on sinne tungettu pieneen tilaan, mikään ei pääse esille. Surullista...

Piristykseksi yksi kuva kirppari löydöistäni. Tässä tuo sydämen muotoinen peltirasia näkyy vähän paremmin. Pienessä tyttö patsaassa lukee pohjassa: lahjaksi saatu 1982, Nuo lasten kengät oli niin helyttävän näköiset että oli pakko ostaa ja valkoinen kynttilänjalka/maljakko on samanlainen kuin vanhempani ovat saaneet kihlajaislahjaksi -62.